Tinkan kanssa oltiin pitkä viikonloppu reissussa, autolla halki Ruotsin Norjaan ja takaisin. Oli tosi rankka reissu, mutta oli kyllä niin mielettömän hauskaa että lähtisin vaikka viikon päästä jo uudelleen!

Matka alkoi perjantaina aamulla viideltä, kun mut tultiin hakemaan ja lähdettiin Itäkeskuksen ja yhden autonvaihdon jälkeen ajamaan kohti Turkua (tai siis Lietoa vaimikäsenytoli). Siellä jälleen kerran yksi autonvaihto ja sitten oltiin jo koko porukka kasassa, meitä oli siis 7 ihmistä ja 9 kissaa. Siitä päräytettiin Naantaliin, josta mentiin Finnlinesin lautalla yli Kapellskäriin. Matka kesti 8 tuntia, jonka ajan kissat vietti autokannella autoissa. Päästiin puolessa välissä matkaa käymään kissojen luona ja olin ihan yllättynyt kuinka hiljaista siellä autokannella oli. Tinkakin nukkui ihan rauhassa kääriytyneenä fleece-peittoon. Laiva oli mukava, siellä oli oikein kunnon ruoat, sellaiset reilut rekkamiehen eväät. Eli mulle just sopivat. Aamulla heti oli aamiainen ja sen jälkeen mentiin hytteihin lepäilemään. Saatiin onneksi vähän nukahdettuakin, kukaan ei kaiketi oikein kunnon yöunia ollut ehtinyt nukkumaan. Lounas tarjoiltiin vielä ennen laivan satamaan tuloa, hyvä näin että saatiin tankattua itsemme kunnolla ennen pitkää ajomatkaa.

Perjantai-ilta ajettiin sitten Ruotsin halki kohti majapaikkaa Strömstadissa. Matkalla oli mielettömästi tietöitä ja liikenneympyröitä (joista aloimme jo saamaan tarpeeksi...). Tulihan niissä muutama kunniakierroskin vedettyä, kun ei meidän navigaattorit (siis ihmis-sellaiset) olleet aina ihan varmoja että mihin oltiin menossa... Sujakasti matka meni melkoisen vauhdikkaan johtoauton kuskin ansiosta, tosin takimmaisesta autosta jo soiteltiin että tenat alkaa pettämään kun vauhti on niin hurjaa. Jos nyt en ihan väärin muista, niin perillä mökkikylässä oltiin puoli yhden aikaan yöllä. Mökit oli tosi mukavat, oikeastaan paljon kivempi kuin hotellimajoitus. Täällä on kuvat mökeistä, oli siistit ja näyttivät melko uusilta. Kiva kun sai aamukahvit keitellä ihan rauhassa ja juoda siinä samalla valmistautuessaan lähtöön.

Siinä ei taas ekana yönä tullut kovin paljoa nukuttua, kun aamulähtö oli aikaisin. Meillä oli matkaa noin 50 kilsaa näyttelypaikalle Norjan puolelle. Näyttelypaikka ei ollut kovin järkevästi järjestelty. Siellä oli aika pienet häkkivälit toisaalla ja toisaalla taas paljon reilummat. Niitäkin olisi saanut venytettyä kun olisi toisesta päästä hukkatila täytetty häkeillä. Myöskään tuomarin pöytien edessä ei ollut kovin paljoa tilaa. Näyttelyhän oli assistenttikantoinen, mutta arvostelua pääsi seuraamaan tuomarin pöydän lähelle. Ja kyllä ne tuomarit näki mikä oli kenenkin kissa, kun ne kissat itse siihen assareille kannettiin. Ja tuomari ihan selvästi selitti aina omistajalle sitä arvosteluaan.

Häkit oli aika mielenkiintoiset, ei hajuakaan kuinka niihin oikeasti olisi pitänyt saada verhot kiinni. Niissä oli metalliset seinät joka puolella ja muovinen katto. Mäkin sain nurkista sen viriteltyä piippurasseilla kiinni ja muualta työnsin verhoja sitten sinne katon ja seinän väliin. Mutta kyllä ne siinä pari päivää pysyi paikallaa, ei tosin ihan niin kauniisti.

Lauantaina oli siis pelkkä arvostelu ja pois päästiin jo viideltä. Ajettiin takaisin Ruotsin puolelle ja heitettiin kissat mökkeihin ja lähdettiin syömään. Tuo kaupunki (tai kylä tai mikäsenytoli) oli tosi kaunis. Mentiin rantaan syömään pikkuiseen pizzeriaan, jossa oli aivan mielettömän ihanat pizzat. Siitä mentiin takaisin mökeille ja päästiin kerrankin ajoissa nukkumaan. Mäkin kerkesin nukkumaan vissiin yli seittemän tuntia vaikka jouduinkin taas heräämään aikaisin että pääsen käyntiin. Siinä siivoiltiin mökit ja pakattiin kamat ja taas takaisin Norjan puolelle.

Sunnuntaina oli aamusta heti tuomarin parhaan valinnat. Ennen valintoja tuomarille tuotiin mikki ja häntä tuli Norjan televisio kuvaamaan. Hän esitteli Tinkaa ja kertoi american curleista, Norjassa niitä ei taida juurikaan olla. Ainakin monet norjalaiset tuli kyselemään rodusta ja ottivat kauheasti kuvia. Tarvii yrittää etsiä se pätkä jostain jos se netistä löytyisi. Itseasiassa Tinka oli ainut curli koko näyttelyssä. Tinka oli tuomarin toiseksi paras naaras, joka on kyllä tuon tasoisessa näyttelyssä jo ihan hieno saavutus.

Siellä oli ne saksalaiset myymässä pesiään taas ja oli yllätys että myivät niitä aivan mielettömän paljon halvemmalla kuin täällä käydessään. Ostin Tinkalle yhden pesän kuljetuskoppaan ja sehän tykkäskin siitä tosi paljon. Se oli sellainen katollinen malli ja toisen ostin sitten avomallin. Muuten ei ihan hirveästi tullut shoppailtua, kun autot oli jo aika täysiä. Mutta ostin kuitenkin lompakon, jossa oli niin Tinkan näköinen kisu etten voinut olla ostamatta. Ja kisusateenvarjokin tuli mukaan ja loput kolikot tuhlasin leluihin.

Meidän seurueesta oli neljä kissaa paneelissa ja saatiin sentään yksi Scandinavian winnerikin viedä kotiin. Onnea paljon Mokomalle ja ylpeälle isukille, hieno saavutus!!!

Kotimatkalle lähdettiin näyttelyn päätyttyä. Meillä oli reilusti aikaa ja pysähdeltiin vähän pidemmän kaavan mukaan kuin tulomatkalla. Jostain kumman syystä vartijat aina huoltsikoilla seurasi meitä, en ymmärrä mikä siihen voi olla syynä. Mehän vaan ihan vähän rätkätettiin hysteerisen väsyneinä... Melkoinen räkätys kyllä kävi autossakin, jos mä olen väsyneenä vähän vauhdikas, niin kuvitelkaapa neljä kertaa samanlainen ihminen yhteen autoon...

Alkumatkasta otettiin ihan oikea Kyllikki (muistinkohan nimen oikein) -navigaattori käyttöön, mutta meidän ihmisnavigaattori intti sille vastaan niin paljon että onnistui lopulta tappamaan koko vehkeen. Hienosti kuitenkin löydettiin perille Tukholman satamaan. Tosin piti vielä ajomatkan päättymisen kunniaksi vetäistä kolme kunniakierrosta koko matkan komeimmassa liikenneympyrässä.

Muistelen että oltiin satamassa jotain ennen kahta yöllä. Jäätiin sinne autoon odottelemaan että laivaan päästään aamusta. Yritettiin siinä nukkuakin, jotkun onnistuikin siinä metelistä päätelleen jonkin verran paremmin, mutta ei siitä mitään meinannut tulla. Välillä oli pakko tietty laittaa autoakin käyntiin kun alkoi kylmä tulla. Mutta loppuihan se yökin vihdoin ja aamulla päästiin laivaan.

Laivassa meille oli hytit ja kyllä uni maittoikin, Tinkakin könysi mun perässä hytin yläpetille ja nukkui aivan sikeästi. Oli ihan sellainen olo kuin olisi ryypännyt koko edellisen yön ihan pitkän kaavan mukaan. Alkoi jo vuorokauden ajatkin mennä ihan sekaisin, toivottelin siinä illalla huomenia ihan reippaasti... Loppuihan sekin matka vihdoin ja taasen parin auton vaihdon kautta pääsin Turusta kotiin illalla yhdentoista maissa.

Kotona oli kissat ihan yllättävän rentoja, olivat ilmeisesti olleet hyvässä hoidossa. Tinka näytti onnelliselta kun vihdoin pääsi kotiin. Kyllä viime yönäkin nukutti ihan mielettömästi ja vieläkin on jotenkin päivät ihan sekaisin. Mutta oli niin hauska reissu että varmasti lähden vielä toistekin!!

Kiitoksia ihanalle matkaseurueelle tästä kokemuksesta!! Ja sori niistä mariannerakeista auton takapenkillä, laskua odotellessa...