Niinhän se on että aina nää mun suunnitelmat on sen verran epästabiileja että ei paljon kannattais puhua. Nyt nimittäin onkin niin että Maisa ei kuitenkaan jää meille. Maisa ei ole näyttelytasoinen, joten sillä ei kuitenkaan saisi kuin yhden pentueen tehtyä. Ja mulla kun ei kuitenkaan tarvi täällä sitä golfkärryä olla että pääsee kämpän päästä päähän, niin ei valitettavasti ole tilaa kaikkia kastraatteja tänne haalia.

Todella surku on Maisasta luopua, varsinkin kun sitä on kasvattanut sillä periaatteella että se jää kotiin. Mutta onneksi Maisa pääsee maailman parhaaseen sijoituskotiin ja tiedän että sillä on siellä asiat varmasti hyvin! Se on täällä meidän elämää riemastuttamassa enää ensi viikon ja sitten kokee raukka elämänsä järkytyksen. Mutta onneksi se on nyt jo vähän matkustellut että tietää ettei tämä koti ole koko maailma. Ja uudessa kodissa on jo ennestään kaksi curlia, että eiköhän se niistä nopsasti saa leikkikaverit itselleen.

Laitetaan nyt ihan vaan Maisan kunniaksi pelkästään siitä kuvia. Tinka hoitaa edelleen Maisaa ihan täysillä, vaikka se on jo lähes 20-viikkoinen.