Ei täällä nyt vieläkään ihan parhaimpia ystävyksiä olla, todellakaan... Mutta nyt Ruska jo sietää lähellään kaikki muut paitsi Tinkan. Muut saa käydä sitä jo haistelemassakin takaapäin, edestäpäin on ihan turha lähestyä, Ruskasuhina kohtaa lähestyjän. Tuo suhinakin on jo vaimentunut, se on enää sellaista pientä puhaltelua. Ja huomaa että sen tekis mieli mennä leikkimään poikien kanssa, mutta vieläkään se ei ole uskaltanut sitä rajaa ylittää.

Nyt Ruska leikkii ja nukkuu ihan ympäri kämppää ja on ihan reipas. Vieläkään en uskalla sitä jättää päiviksi tänne muiden seuraan, on toi Tinka niin hankala vieläkin. Tänään se on ollut antopäällä tossa kiimassansa ja ehkäpä sen takia ei ole muistanut kiukutella Ruskalle ollenkaan.

Toivo jaksaa vaan kysellä että joko saisi leikkiä sun kaa. Lähelle pääsee jo, eilenkin kun ompelin, niin leikkivät siinä samassa kangaskasassa mutta kumpikin erikseen. Eilen Toivo päätti kokeilla eri strategiaa tuon kesyttämiseen kun olivat tuolla keittiössä. Se meni surkean näköisenä seisomaan eteisen matolle ja vinkui ja kiljahteli silleen säälittävästi että "mulla ei oo ketään kavereita, eiks joku vois tulla leikkimään mun kaa, voi minua pientä säälittävää raukkaa".

Ruska tekee samaa kuin Tinka pienenä, akvaario on hauska juttu:

Äkkiä se on nämä suomalaiset tavat oppinut, tykkää kovasti makoilla saunassa. Tämä kiulujuttu on ihan tämän päivän uutuus:

Nyt jo uskals mennä ekaa kertaa kiipeilypuuhun tonne partsille: