Arvatkaapas kuka tämä suloisuus on... Hän on meidän uusi vaavi, Ruska! Ja ihana vaavi hän onkin, tosi suloinen. Kävin eilen Sveitsistä Ruskan hakemassa ja matka meni tosi hyvin. Sveitsi on kyllä kaunis maa ja toivon pääseväni sinne vielä uudestaan!

Aamulla lensin sinne ja kasvattaja tuli mua lentokentälle vastaan. Siitä ajettiin heidän kotiinsa, joka sijaitsi korkealla vuoren rinteellä. Sinne ajettiin oikein sellaista serpenttiinitietä pitkin. Se kylä oli tosi kaunis ja pikkuinen, asukkaita siellä on kuulemma 500. Talot oli ihania sellaisia vanhoja ja koristeltu tosi kauniisti kukkasin. Harmittaa vähän että en siitä kylästä saanut kuvia, kun autosta ei oikein ehtinyt mitään napata. Mutta mulla on kyllä ne kuvat päässäni ja oli niin upeaa että en varmasti unohda.

Tässä on Ruska siskonsa kanssa:

Näin heidän kaikki kissansa ja vaikuttivat tosi seuralliselta sakilta. Tätä Ruskan isää olen ihaillut jo kauan kuvissa, se näyttää just niin ihanan hömelöltä kuin curlipoikien pitäisikin näyttää. Sehän olikin sitten just sellainen kun olin kuvitellutkin. Ja luonnekin oli just sitä mitä odotin, me siinä naurettiinkin että sehän on ihan kuin isokokoinen pikkupentu. Ja ihan mahdottoman hellyydenkipeä suloinen lutukka, kuulemma Ruska on aika paljon isänsä kaltainen:

Talo oli siis korkealla rinteellä ja näköalat hulppeat. Tästä kuvasta ei oikein välity se miten upea toi maisema oli, mutta se oli tosi upea. Oltiin ihan mielettömän korkealla ja toi laakso tuolla alhaalla näytti olevan niin mielettömän kaukana ja pieni. Taloa kiersi iso terassi kolmella seinällä, tollasessa paikassa ku asuis ni huhhuh!

Kotimatka meni ihan hienosti, Ruska vaan nukkui. Autossa siellä serpenttiinitiellä sille tuli vähän paha olo kun siellä sitten ajetaan jokseenkin lujaa... Se kuolasi turkkinsa aika märäksi, mutta onneks sillä oli pyyhe kotoa siellä kassissa. Se liikenne oli muutenkin aika kovavauhtista, mutta siellä autoilijat on kohteliaita ja koko liikenne toimii ihan ällistyttävän hienosti. Oikealla kaistalla ajaa hitaammin ajavat ja jättävät ihan järjettömän suuret turvavälit, Suomessa siihen väliin mahtuisi ainakin neljä autoa. Vasemmalla ajaa kovemmin kulkevat ja vilkuilevat takapeiliin jatkuvasti että tuleeko sieltä joku vielä kovempaa. Kun joku tulee kovaa ja on tarpeeksi lähellä, edellä oleva väistää oikealle kaistalle ja pitkän turvavälin takia ei tarvi edes vauhtia hidastaa, kun pääsee puikahtamaan takaisin vasemmalle.

Lentokentällä tuli ylläri kun ei tarvinnutkaan kissan matkasta maksaa kuin 25 €, finskiltä sanottiin että se on aina 50 € ja se taitaa lukea niitten nettisivuillakin. Mutta ne ottivat kuitenkin painon mukaan, kun en olisi laittanut silloin vielä hiekka-astiaa sinne tai muita tavaroita mitä laukun tasku oli täynnä, ni olisin selvinnyt vieläkin halvemmalla. Turvatarkastuksessa henkilökunta ihasteli Ruskaa kovasti ja olivat kiinnostuneita rodusta. Koneessa mulla ei ollut kumpaankaan suuntaan ketään vieressä, eli sai olla ihan leveästi.

Tullia vähän jänskäsin että miten käy, joudunko verot maksamaan. Mutta ei siellä muuta ku tarkistivat mikrosirun ja passin ja toivottivat hyvää matkaa. Säästinpähän siinäkin 264 €. Ja sekin nainen ihasteli suloista pentua, mutta kyllä se onkin niin söpöläinen että sietääkin ihastella! Taksikin sattui heti ensimmäisenä sellainen joka otti kissan kyytiin ja oli vielä oikein puhelias kuski, muuten olisin varmaan nukahtanut matkalla.

Kotiin kun päästiin, niin päästin muut kissat katsomaan että minkä ihme otuksen mä toin kotiin. Ruska tietty pelkäs niitä aika paljon, mutta nää käyttäyty ihan yllättävän hienosti. Tinka oli ainut kun sille edes vähän sähähti. Toivo olisi halunnut mennä tekemään tuttavuutta, mutta kun toinen suhisee naamalle, niin eihän se uskaltanut.

Ruska tuli heti ulos tuolta kassista kun laitoin sen yksin makkariin. Toivo sitten tuli vielä kerran katsomaan että josko siitä nyt jo kaveria sais, mutta löysi vaan tuoksut kassista:

Yö meni vähän kehnosti, Ruska itki tosi paljon. Heräiltiin noin puolen tunnin välein koko yö. Aina se rauhottu kun mä otin sen viereen tai silittelin sitä muuten, mutta hetken päästä se taas itki kovaan ääneen. Mutta onneksi se on mun kanssa ihan sujut, että antaa mun sitä silitellä ja ottaa syliin.

Aamulla mä sain sen vähän syömään, mutta pissalla se ei ole vieläkään käynyt. Muut kävi sitä taas kattomassa, mutta se vaan vieläkin suhisi niille. Nyt se on nukkumassa makkarissa yksikseen tossa penturaapimapuun majassa, on nukkunut jo pari tuntia ainakin ja ei varmaan tee yhtään huonoa. Se puu on silleen laitettu että Ruska mahtuu sinne just livahtamaan ja se tuntee siellä nyt olonsa turvalliseksi. Ajattelin että annan sen rauhassa nukkua niin kauan kun sitä nukuttaa ja jatketaan sitten tutustumista.

Osaa se vaavikin olla hurja:

Ja suloinen:

Kirjoittelen lisää ja laitan kuvia kun saan tuon pikkuisen tuolta liikeelle. Mutta ajattelin nyt nämä kuulumiset laittaa ensin, kun on muutamia ketkä tätä on varmasti odottaneen. Nyt on olo onnellinen ja innokas!!