...ja kyllä täällä on hiljaista. Maisa siis muutti sunnuntaina uuteen kotiinsa. Kotiutuminen on sujunut ihan yllättävän hyvin ja Maisa on jo saanut uuden kollipojan kaverikseen. Mä kyllä veikkasinkin että varmaan se sujuu ihan hyvin, Maisa on aika reipas pentu ollut kaikissa tilanteissa.

Tinka ja Toivo sitä ettivät vielä maanantainakin. Tinka sitten illalla äkkiä päätti luopua äidin roolistaan ja alkoi olemaan taas itse pentu. Se on leikkinyt ihan mahdottomasti, nyt vasta tajusin että se ei oikeastaan ole tuolla tavalla leikkinyt kun Maisa on ollut kotona. Toivo-raasu on vieläkin vähän maansa myynyt. Se on jotenkin sen oloinen että voin kuulla sen sanovan "mul ei oo mitää tekemistä, mul on tylsää". Maisa oli Toivolle kuitenkin se yksilö joka sitä on ymmärtänyt ja on henkisessä kehityksessä samalla tasolla. Mutta eiköhän Toivokin tuosta piristy vielä.

Maisa oli näyttelyssäkin viime viikonlopun. Sielläkin se oli ihan mahdottoman reipas, tuomarin pöydällä ihan vähän jänskätti kyllä. Mutta muuten se oli häkissä ihan kuin kotonaan, söi ja leikki ja jopa kävi pissallakin. Ja kun nukutti niin silloinhan pitää nukkua, ja nukkuikin muuten sikeästi. (kuva löytyy näyttelyverhosivulta, tää vuodatus toimii niin hitaasti että en jaksa ladata sitä tänne...) Tässä Maisa leikkii apinansa kanssa: