Taas on tovi vierähtäny edellisestä päivityksestä ja kuvia on kertyny.

Mä oon ihmetelly että miks tuo ruoka-alusta on aina käyrä, no selvishän se syykin tässä eräänä päivänä...

Lehtien lukeminen on rentouttavaa, vai mitä?

Ompeleminen on kanssa kivaa

Ja sitten välillä sovitetaan

On näillä pojilla ollu ohjelmaa kun Tinkalla oli taas kunnon juoksu, tässä suorastaan on näyttämöllä kierimässä:

No niinhän siinä sitten kävi että Toivo onkin tuollainen varhaiskypsä pikkupoika. Ensin luulin että voi kuin suloista kun toinen halailee ja pesee isoa siskoa, mutta sitten satuin kurkkaamaan hännän alle ja tästä seurasi viikon erottelu kunnes juoksu oli loppu. Nyt Tinka on sitten pillereillä tammikuun loppuun asti, kunnes sen saa leikattua.

Nyt ne on sitte näin kavereita keskenään kun Tinka on rauhottunu. Painoeroa on enää sata grammaa, kuinkahan suuri mahtaa Toivosta tulla...

Lasipöytä menee ihan yli Toivon ymmärryksen. Ei voi käsittää miksi ei osu vaikka kuinka läpsii toista...

On ne Mishkanki kanssa tosi läheisiä, tai on Roosanki kanssa ihan yllättävän läheisiä, mutta en oo sattunu kameran kanssa paikalle.

Toivo ei tykkää tosta kissanpedistä tollasena perinteisenä versiona. Se on paljon tyylikkäämpi ku sitä vähän modifioi

Jos tarvii saada Toivo juomaan reilusti ni sehän on helppoa, hana auki vaan. Kun joku vielä kertois miten saada Mishka syömään pirskatit yhtä helposti...

Sunnuntaina oli Toivon eka näyttely. Poika otti ihan rennosti, söi, joi, pissas ja nukku. Kyllä siitä hyvä näyttelykissa vielä tulee, kun saadaan väri oikeaksi. Nyt ei päässyt jatkoon, kun selvisi ettei se olekaan punahopea vaan punainen.

Ja ketkä ei vielä ole kuulleet... Tinka vetäisi koko potin kotiin, oli kategorian paras nuori!!!! (niille tiedoksi, jotka ei näyttelyistä niin paljon tiedä että se on paras mahdollinen saavutus näyttelyssä eli "best in show") En ole osannu edes haaveilla voitosta. Vähänkö on mamma ylpee kullanmurustaan. Yritän ottaa siitä hyvän kuvan pokaalin ja ruusukkeitten kanssa, kunhan saan ruusukkeet silitettyä.