Joku on nyt vähän innostunut kuvailemaan tuolla uudella kameralla. Paljon tulee pelkkää sutta, mutta on nää digikamerat kätsyjä kun voi harjoitella ihan reilusti.

On nää punaset pojat vaan niin syötävän suloisen komeita otuksia! (kaikessa yksinkertaisuudessaan...)

Toivon kauniista naamasta lähikuva, ei kovin terävä, mutta muuten niin söpö:

Mamma osti kissuille aktivointilelun. Roosan piti kyl käydä näyttämässä että miten toi toimii, mutta sen jälkeen se alkoi sujumaan. Ja on kiinnostanut useemminkin kuin vain kerran.

Ja sitten tämmöinen ihmetyskin tuli hankittua ja pitihän Toivon se tarkistaa kunnolla. Pyykinpesu se jaksaa aina vaan kiinnostaa. Maisa oikein innostu kun äsken huomasi että mä lapan vaatteita koneeseen. Se on meinaa leffailta tiedossa karvaiset kaiffarit, monta koneellista vielä tulossa, popparit esiin!!

Kiipeilypuu parvekkeelle oli kyllä todella hintansa arvoinen viritys. Sieltä on kiva tutkailla maailmaa!

Tinka on taas ollut tän viikkoa kiimassansa just näin hyvällä tuulella. Ja se kun rakastaa tota valokuvaamista muutenkin niin hirveästi...

Tinka näyttää raapimisen mallia:

Täällä kun jotain jätät käsistäsi johonkin, niin jo se on sosialisoitu...

Voi kun osaisi rentoutua kuin Roosa. Mulla on nyt taas se aika kesästä kun illalla ei nukuta pätkän vertaa. Ennen puoltayötä ei tule juuri oltua sängyssä ja aamulla toi kellon pentele jaksaa aina alkaa viideltä huutamaan. Pakko kyllä myöntää että yleensä sitä tulee puoli tuntia nuijittua hiljaiseksi aina yhdeksän minuutin välein...