...ei siinä menny ees ihan kuukautta...

Kyllä tuo Tinka kasvaa huimaa vauhtia. Alkaa Roosa jäämään jo toiseks. Onneks sen ego on tarpeeks suuri ettei tarvi ihan joka asiassa hävitä muille.

Kyllä huiskat on hauskoja leluja. Tuossa on vaa liian lyhyt varsi, saa pelätä sormiensa puolesta ku Mishka kouransa levittää.

Mishka ja Tinka ei päässy yhteisymmärrykseen että kumpi tällä lelulla sitte leikkii. No aloittivat köydenvedon...

Ja Tinkaahan vietiin ku pässiä narussa... Mutta ei päästäny irti, murina ja ärinä oli mahoton kummassaki päässä narua. Tässä vaiheessa Tinkan oli pakko päästää irti ku tuli nurkka vastaa ja nenuu sattu. Ja taas mamma kihers vieressä kameran kanssa.

Ja sitten toisenlaisiin leikkeihin. Pitkään Tinka sitä ensimmäistä juoksuaan kehitteli ja näyttelyn jälkee se sitte tietty tuli. No Mishka-eunukki päätti yrittää olla mies...

Hmmm, tuoksuupa hyvälle!

Joo, ja olihan sillä jotain hajua mitä pitää tehdä. Mut ku ei oo niitä vehkeitä... Tinka kyllä tykkää kovasti!

Ja Mishkan ilme kertoo kaiken. Onks kaikki kiva aina pakko kieltää??? No ainaki pidän tästä herkusta tassulla kiinni. Ei sillä että Tinka olis mihkää karannu, peruutti vaa lähemmäs koko ajan. Ja muka väitetää että naiset ois huonoja peruuttamaa, kyllä Tinka ainaki kohteen löys hyvinki tarkkaa. Ja ihan ilman peilejä!!

Ja loppukevennys... Jälleen yksi uusi kuljetustapa... Saa nauraa... Jälleen...

Ja koppa oli niin mielenkiintoinen!

Noi käy vuorotellen kattomassa että olisko koppa jo tyhjä. Aina siellä joku on nukkumassa. Tää ei ole edes paras kuva, usein Mishka on selällää ihan pitkin pituuttaa ja on onnellisen näkönen!

Tällaiset tällä kertaa. Katotaa josko mulla kohta olis vahingossa lisää kuvattavaa... Pientä punaista ja karvaista... Pitää vähän vielä miettiä...