Eipä meillä ole vielä tutustuminen kovin hyvin edennyt. Tänään piti käydä lääkärissä tarkastuksessa, jotta saan Ruskalle vakuutuksen. Sen jälkeen se oli aika väsynyt vaavi ja annoin sen taas nukkua itsekseen. Eilen illalla se yllättäen ilmestyi keittiöön kun olin muille ruokaa laittamassa. Heti kun joku noista muista liikahti Ruskan suuntaan, se sähähti ja juoksi takaisin makkariin. Mutta on sillä ollu oikeasti rankat pari päivää, joten annettakoon se sille anteeksi.

Musta toi vaavi tykkää ihan kamalasti. Siihen kun vaan koskee, niin se heittäytyy selälleen ja alkaa mahdottoman kehräyksen. Eikä toi kehräys vaikuta ollenkaan sellaiselta epävarmuuskehräykseltä, vaan mun mielestä se on ihan onnellisuuskehräystä. Ja se on ihan mahdoton puskemaan mun kasvoja, tosi suloinen pikkuneitonen. Kyllä siitä vielä kissa tähän perheeseen tehdään, Toivo ei malta odottaa että pääsisi sen kanssa leikkimään.

Ruskaa jo eilen vähän leikitti:

Kiva että vihdoin löytyi käyttäjä tuolle raapima-aallolle. Toivolle sen ostin, mutta eihän se sitten ollutkaan siitä kiinnostunut. Ruskasta on kiva nukkua tuossa aallon pohjassa, eli siis tuolla taaempana kuin missä se tässä kuvassa on.

Minä kovasti yritän metsästää linssinsuojusta:

Nämä nyt taas ovat vähän tärähtäneitä kuvia, en tiedä mitä tein taas väärin tuon uuden kameran kanssa. Mutta jatketaan harjoituksia, enköhän mä jonain päivänä opi sitä käyttämään :D

Nyt pitänee lähteä Ruskan viekkuun sänkyyn, se siellä jo nukkuu ja odottelee mua.